Heikunkeikun! :)

Joulun jälkeisissä ihanissa tunnelmissa lillutaan edelleen.. Vietimme jouluna useamman päivän maaseudulla vanhempieni luona ja kotiin palasi syvärentoutunut ja kunnon inspiraatioryöpyllä varusteltu miniatyyrinäpertelijätyttönen! :) Vaikka tässä vielä vietellään talvista ajanjaksoa, sydämessäni on alkanut kevät! :) Tunsin valtavaa innostusta jatkaa Kesämökin kunnostusta, joten eipä siinä kuin kimppuun vaan!

Ihan ensimmäiseksi jatkoin siitä mihin viimeksi mökin kanssa jäin, eli liitin mökin etuseinät paikoilleen. Tässä kuvassa valmistuu tuvanpuoleinen seinä, joka sai pintaansa lautaverhoilun, jonka maalasin valkoiseksi.

P1340485.jpg

Lisäksi aloitin mökin sisäkaton kunnostustyöt. Ensin irroitin katosta vanhan maalikerroksen, joka lähtikin mdf-levyn pinnasta mattopuukon avulla suurina paloina ja helposti! Maalinpoiston jälkeen liimasin tilalle vaaleasävyistä kontaktimuovia, jonka alle laitoin varuiksi kiepauksen kaksipuolista teippiä.

Katon "puhdistusoperaatio".

P1340500.jpg

Kontaktimuovipinnoitettu uusi katto.

P1340506.jpg

 

Sisähommista aloitin mökin tuvan keittiön kunnostuksen sekä makuuhuoneen sisustamisen. Liitin myös ohuesta vanerista tekemäni mökin ulko-oven sekä saunan oven paikoilleen. Ah, mikä ihanan raikas kesäfiilis mökistä tulvahteleekaan! <3 Voisin oikeasti muuttaa asumaan tähän mökkiin! :D

Löysin minikalustevarastostani pirtsakan keltaiset hellan sekä (jää)kaapin. Tähän mökkiin ei tosin ole tulossa sähköjä, joten hellasta muotoutuu kaasuliesi ja kaappi olkoon ihan vaan kaappi :) Inspiraatiota tähän projektiin tuo minulle rakas (tosin pari vuotta sitten myyty) pappani rakentama järvenrantamökkimme upean luonnon ympäröimänä. Siellä ei sähköjä ollut, vedet kannettiin ämpärillä omasta kaivosta ja takkapuut pihavajasta. <3 Tällä samalla idealla rakennan nyt tätä minimökkiä :) Joten allaskalusteeseen ei siis hanaa tarvita, eikä tulevaan saunaan erillistä suihkua.

Tuvan keittiön kalusteiden sovittelua omille paikoilleen.

P1340501.jpg

Kaapin tuunailun aloitinkin heti ja verhoilin sen maalaamisen sijaan näppärästi puukuvioisella kontaktimuovilla. Kaapin päällinen sai jäädä alkuperäiseen asuunsa, se sopii mainiosti väreihin. Kaapin alkuperäisen muovisen vetimen nipistelin pihdeillä irti. Uuden nupin tein haaraniitistä. Kaapin päällä olevan minikorin olen virkannut itse. Pilkullinen kannu on Lundbyn. Kukkataulun askartelin lahjapaperista leikatusta kukkakuviosta. Oikealla näkyy mökin ulko-ovi.

P1340516.jpg

Mökin kunnostustöiden ohella oli ilo mussutella parit piparit ja hörpsiä egyptiläistä vihreää teetä joulupukin tuomasta iiiihanasta HelloKitty -mukista!

P1340494.jpg

Takan reunukselle tekaisin pari tuikkukynttilää luomaan valoa talvihämärään.

P1340559.jpg

Näkymiä tuvan ikkunasta sisätiloihin.

P1340529.jpg

Tähän loppuun haluan kirjoittaa vielä muutaman sanasen levosta ja sen merkityksestä, jonka olen viime aikoina vasta kunnolla sisäistänyt. Oppia on tämä ihana elo, jokainen päivä! <3

Ja jos jotain olen viime aikoina oppinut, niin se on LEPO pinkillä huomiokynällä yliviivattuna!

Kuukausi sitten sain nimittäin kantapään kautta muistutuksen siitä, että minun on pidettävä entistä parempaa huolta itsestäni. Stressipohjainen ihottuma palasi kylään seitsemän vuoden poissaolonsa jälkeen ja tällä kertaa rajumman puoleisesti kasvojen alueelle. Kutina on vaivannut varsinkin iltaisin, kun alan olla väsynyt (ja jos en ymmärrä mennä silloin nukkumaan!).

Minä olen ollut jo pidemmän aikaa aivan mahdoton oman elämäni koheltaja ja syytänyt itseni monta kertaa stressinkin partaalle kaiken keksimäni tekemisen ja aikatauluttamisen vuoksi. Vaikka kaikki tekeminen olisi kuinka kivaa, loppuun voi silti palaa. Ja työhän ei varsinaisesti tekemällä lopu. Olen varsinainen mestari keksimään tekemistä lisää aina vain! Olenkin joskus sanonut, että mulla ei ole koskaan tylsää (koska AINA on jotain tekemistä). Nyt minä sitten opettelen  "tylsistymään", joka kohdallani merkitsee sitä, että teen vähemmän, joka on kuitenkin enemmän! On nimittäin hyvin tärkeää säästää voimiaan ja keskittyä tekemään sitä, joka sillä hetkellä tuntuu kaikkein tärkeimmältä ja vetovoimaisimmalta! Ei velvollisuudentunnosta, vaan aidosta halukkuudesta!

Tämän ihottumahässäkän myötä olen oppinut jälleen enemmän itsestäni; osaan entistä paremmin lukea kehoni viestejä ja toimia sen mukaan eli kunnioittamaan näitä arvokkaita viestejä, joita meille päivittäin tarjoillaan. Toisinsanoen: olen oppinut lepäämään, opetellut olemaan "tekemättä mitään". Se on ollut minulle valtavan vaikea oppi ymmärtää ja sisäistää, mutta ei sittenkään mahdoton! :) Mottonani on:

"Lepää enemmän niin saat aikaan enemmän!"

Ja tämä on tottavieköön toiminut! <3 Kun energiatasot pääsevät tasaisesti palautumaan ja balanssi säilyy, saa muutamassa tunnissa aikaan aivan hirmuisen paljon enemmän kuin touhottaen vähän sitä ja tätä koko päivän. Ajattelullekin on annettava rauha ja oma aikansa. Olen nimittäin myös huomannut sen, että lepoaika ja ajatustyö (hiljaa oleminen/meditointi) ovat avainasemassa ja symbioosissa luovan duunailun kanssa: taukoaikoina olen monesti saanut mahtavia oivalluksia ja hienoja ideoita, jotka jo välähtelevät kirkkaina mielessäni. Sitten vain laitetaan tämä ajatus muhimaan kunnes inspiraatio luo tämän vision toteen sitten kun aika on. <3

Muista sinäkin antaa levolle aikaa! <3

Tästä on hyvä jatkaa.

Rakkaudella, Riina