Tervehdys!

Long time no see!

Mutta onneksi voi aina palata! Niinkuin Nuuskamuikkunen keväällä palaa Muumilaaksoon, minä palaan blogini äärelle. 

Tällä kertaa haluan esitellä pitkäaikaisen, jo lapsuuden leikeissäni mukana olleen, ja miniatyyritalojen rakennusprojekteissani erityisen tärkeää tehtävää suorittavan nuken, jota olen tähän asti lempeästi Mittamuijaksi kutsunut. Tekemissäni taloissa asukkaat ovat aina kuvitteellisia, en käytä nukkeja tai muita hahmoja niissä, mutta Mittamuija on poikkeus. Tosin ei missään talossa pysyvästi asuva hahmo, vaan erityisen seikkaileva tapaus!

Miniatyyrien tekemisessä mittakaavani sijoittuu 1:16 ja 1:18 maastoon, ja tekemäni esineet soveltuvat erinomaisesti varsinkin Lundby -talojen sisustukseen. Äärimmäisen tarkkojen mittakaavalaskelmien sijaan olen käyttänyt töissäni apuna juuri Mittamuijaa mittasuhteiden hahmottamiseen. Olen siinä ajatuksessa, ettei oikeassakaan elämässä kaikki ole missään tarkassa mittakaavassa, ja kuka sen lopunviimein pystyy edes määrittämään?

Mittamuija on työskennellyt kanssani jo pitkän tovin, ja onneksi sisätiloissa, koska vaatteita hänellä ei tätä ennen ole ollut! Nyt kuitenkin asiassa tapahtui muutos ja Mittamuijan aataminaikainen outfitti meni täysin uusiksi.

Tässä hän originelli Lundby -nukke n. jostain 90-luvun alkupuolelta.

Valitettavasti välivaihekuvia ei ole, mutta ensimmäinen vaateparsi jonka Mittamuijalle tein, oli musta toppi, sekä verkkosukkikset. Mittamuija on rockmimmi, joten asuste on teeman mukainen! Tein sukkikset tummanvihreästä pienisilmäisestä verkkokankaasta. Todellisuudessa oikaisin hieman ja tein oikeastaan vain pelkät hyvin pitkävartiset sukat, jotka sitten liimasin hänen ylleen.

Huomaa myös Mittamuijan lakatut kynnet ;)

Seuraavana vuorossa oli maiharit, jotka kiepauttelin jalkoihinsa tekonahkapaloista. Nauhankiinnityspalat tein erikseen, joihin maalasin nauhanpujotuskohdat hopealla akryylimaalilla. Kun liimaukset olivat kuivuneet, maalasin vielä kengät mustalla maalilla, jotta lopputulos on tasaisempi. Kenkien nauhat ovat ohutta ompelulankaa, jotka liimasin pala palalta paikalleen. En lähtenyt oikeasti pujottelemaan niitä, vaikka se olisi lopunviimein saattanut jopa olla helpompi vaihtoehto :D Minulle usein todetaan, että miniatyyrien tekemiseen tarvitaan varmaan tosi hyvät hermot. Yes indeed! Tiedän kyllä kertoa, että hermojenhallinta on kovassa treenissä aika ajoin ;)

Mekon kankaat leikkasin erään oman hameprojektini kankaista. Aloinkin miettimään, että Mittamuijasta oli alkanut hyvää vauhtia kehittymään eräänlainen MiniMe :D Ainoastaan hänen tukkansa (jonka maalasin mustaksi) eroaa omasta takkutukastani myös pituudenkin puolesta. 

Seuraavaksi innostuin kokeilemaan, saisinko Mittamuijan käsivarsiin tehtyä tatuointeja kuvansiirtoaineen avulla. Kuvansiirtoaine toimii siis niin, että ensin tulostat kuvan normaalille paperille, valelet kuvapuolen kuvansiirtoaineella, painelet kuvan tiukkaan kiinni kohteeseen ja seuraavana päivänä kuva kastellaan ja paperi irroitetaan pyörivin liikkein. Paperi irtoaa ja kuva jää pintaan. Yleensä paras pinta on jokin huokoinen pinta, johon kuva parhaiten tarttuu. Tässä tapauksessa ei ihan sitä toivomaani lopputulosta tullut, mutta tulipahan kokeiltua! Varsinkin toinen käsi näyttää lähinnä siltä kuin Mittamuija olisi pyörinyt viikonlopun ajan Woodstockin mudassa, mutta näillä mennään - ainakin toistaiseksi :D

Oikeaan käteen jäi lähinnä mustetöhryä :D Toki nyt pitää muistaa, että tulostusjälki on superhyperpientä.. Vasen käsi sentään onnistui paremmin. 

Seuraavaksi oli vuorossa lisää asusteyksityiskohtia, eli vyö! Liimasin suikaleen mustaa kartonkia hänen lanteilleen, lakkasin kiiltävällä lakalla ja viimeistelin maalaamalla peacemerkkisoljen sekä niitit metallisävyisellä akryylimaalilla.

Myös kasvot saivat pientä ehostusta ripsillä, punaisilla huulilla ja nenäkorunapilla. Oikeaan käteen sidoin harsohuivin. Ei meikäläinen mikään nukketaiteilija ole, mutta se ei ole tarkoituskaan. Pääasia, että Mittamuija on nyt arvoisessaan kostyymissä! Vielä kuitenkin pää kaipasi kruunukseen jotain, ja mallailinkin tovin muutamien erilaisten huivivaihtoehtojen kanssa, kunnes päätin tehdä Mittamuijalle oman hatun! Ja ideahan tuli - kuinkas muutenkaan kuin - omasta hatustani, jonka tuunasin vuosi sitten :)

Hatussa on pienet ruusut, jotka kieputin tavallisesta paperista ja maalasin. Hattu on kangasta ja kartonkia, jonka pintoja viimeistelin kultamaalilla.

Ready to rock! Mittamuija on valmiina seuraaviin talojen ja esineiden rakennusprokkiksiin! 

Nuken kokonaispituus hatun kanssa on 12 cm. Mitä sinä tykkäät hänen tyylistä?

Mittamuija ja minä

Uuden asukokonaisuuden myötä Mittamuijalla olisi kiva olla myös uusi, oikea nimi! Eli Miniatyyrimaailman Instassa tai tämän postauksen kommenteissa voit ehdottaa nukelle sopivaa nimeä su 15.5. saakka, ja sitten ensiviikolla valitsen ehdotusten joukosta nimen, joka parhaiten häntä kuvastaa :)